perjantai 30. lokakuuta 2015

¡Vive Ateneo!

 
 
Tiistaina 27. lokakuuta oli ehdottomasti tähän asti hauskin päivä mun rakkaassa Ateneossa.
 
 
 
Kaikki lähti siis siitä, kun meidän koulussa joka vuosi kaksi "puoluetta" kilpailee siitä, että kumpi pääsee oppilaskunnan edustajiksi, joista oppilaat sitte äänestää jompaakumpaa. Ja tiistaina nämä molemmat puolueet järjesti koulussa kaikkea ohjelmaa. Puolueiden nimet oli siis Vive Ateneo, ja toinen oli Fuerza Ateneista. Ja mun mukanaolo tässä Vive Ateneossa lähti siitä, kun tän puolueen puheenjohtaja Alonso tuli yhtenä päivänä koulun käytävällä kysymään, et haluttaisko me vaihtarit olla sen puolueessa mukana, koska ihmiset äänestää kuulemma enemmän jos puolueessa on jotain suosittuja, koska ihmisten mielestä me vaihtarit ilmeisesti sitte ollaan suosittuja lol


Noh sitten tiistaiaamuna ihmiset alko järjestellä Ateneon pihalle jotai lavoja ja uima-altaita, toinen puolue johonkin n. 50 metrin päähän. Meille kaikille puoluelaisille tuotiin sellanen paita jossa luki Vive Ateneo ja niillä toisilla oli kans oma t-paitansa. Sen lisäksi jotkut grillas siellä jotain maissia mitä aiottiin sitte tarjoilla ihmisille (täällä suurta herkkua on grillattu maissi jossa on päällä salsaa ja majoneesia XD ja oli kyllä ihan sika hyvää!) jotkut myös pukeutu kaikenmaailman asuihin, mm. Elmoksi, Cookie Monsteriksi ja Pipsa Possuksi, ja kaikille pistettiin punasella huulipunalla sotamaalaukset. Sittenkun tuli tauko ja ihmiset pääsi tunneilta, ja ihmisiä tuli paljon katsomaan pistettiin isoista kaiuttimista musiikkia soimaan ja mentiin siihen lavalle ja jotku alko hakata jotain rumpuja ja alettiin tarjoilla ihmisille kaikkea niistä maisseista mehujäihin ja ihmiset meni hyppimään sinne uima-altaaseen.

Sherry & Christine <3


Jäbät alko vähä grillaa


En tunnusta olevani tuo kuuma blondi tuossa







Yhtäkkiä alko kuulua hirvee vvrummvrumm ja sinne ilmesty joku moottoripyöräjengi ja ihmiset alko hurrata :D Alonso oli järjestäny meille sinne sellasen, ja ne otti jotain meidän puoluelaisia kyytiin ja alko ajaa ympäri koulua samalla kun ne kyydissä olevat heilutti Vive Ateneo -lippua. Sen jälkeen yleisö alko enemmän ja enemmän vetäytyä sinne toisen puolueen lavan eteen, kun niilläki oli jotain ohjelmaa siellä.



Seuraavalla tauolla sama meininki jatkui sitten, ja meidän puolue järjesti näille maskoteille jonkun juoksukilpailun, ja meinasin kuolla nauruun, kun se oli niin koomisen näköistä kun ne tyypit ihan täysillä juoksi ympäri koulua jotku 100-kilon painoset asut päällä. :DD Tämän jälkeen oli sama juttu, mutta tytöiksi pukeutuneille pojille, ja meidän rakas brasilialainen Lucaskin oli päässyt siihen mukaan. Oli muuten koko ajan johdossa, mutta viime metreillä joku toinen ohitti sen. Sitten lopussa mentiin kaikki tanssimaan siihen lavalle ja alettiin tanssia musiikin tahdissa samassa huutaen koko ajan että VIVE ATENEO VIVE ATENEO.
 
Kerranki jotku on mua pidempiä :D
 
 

 
 

Kilpailevat maskotit
Sitten oli vuorossa meidän ladyboyt
 
 

Koko lössi vielä



Oli kyllä älyttömän hauska päivä, se ei ehkä välity tosta tekstistä, mutta ehkä kuvista ainakin. JA ME MUUTEN VOITETTIIN JEEEEE!!

Mari

perjantai 23. lokakuuta 2015

Parras y Monterrey

Moiksu taas!
 
Kun olen tässä peräkkäisinä viikonloppuina käynyt kahdessa eri kaupungissa, niin päätin niistä nyt tehdä tällaisen yhteisen postauksen.
 
10.10 oltiin Parras-nimisessä kaupungissa, joka on myös Coahuilassa. Se oli siis Coahuilan yliopiston järjestämä reissu, jonne lähettiin me Ateneon vaihtarit ja yliopiston vaihtarit kans, ja tuo koko reissu oli meille ihan täysin ilmainen, koska yliopisto makso kaiken, jee!
 
 
 
 
 
Ensimmäisenä suunnattiin tommoselle viinitehtaalle. Mentii siellä joku opastettu kierros jonku toisen ryhmän kans, ja niistä monet halus tulla ottamaan meidän vaihtarien kanssa yhteiskuvia, mikä on meille ihan arkipäivää :D (nimimerkillä ekat päivät koulussa, huhhuh...) sitten kierroksen jälkeen otettii tietysti kuvia vaihtariporukan kesken.
 
Sherry, Vera, Maria, Christine, minä (ja mun minilippu ahaha) ja Lucas
 
 
 
Seuraavalla sekunnilla kaikki kaatuu maahan, kuten jäätävästä ilmestääni voi päätellä...



 
Seuraavaksi mentiin vierailemaan sellaseen kirkkoon, joka on vuoren huipulla ison kiven päällä, jep. Sinne piti kävellä sellaset hirveät portaat, joka oli melko tuskaa. Mut maisemat siellä kirkon luona oli huikeet!
 
 
 
 
 
Suomiedustus<3 (Jösses onpa mun hiukset vaalentunu)
 
 
 
Tämän jälkeen mentiin Parraksen keskustaan, ja kerettiin siellä ihan hetken aikaa vain kierrellä, ennen kuin mentiin syömään, koska kaikilla oli ihan jäätävä nälkä tossa vaiheessa. Ja tosta kaupungista voin sanoa, että ei ollu kyllä yhtään ihmeellinen, musta se näytti ihan samalta kuin Cuautla, eli kaupunki jossa meillä oli saapumisvalmennus. Ei se nyt ruma ollut tai mitään, mutta niin tavallinen meksikolainen kaupunki kuin voi olla. Lähettiin sieltä pois jo neljältä, vaikka alkuperänen tarkotus oli joskus seittemältä, en sit tiiä miks lähettii niin aikasin haha. Oli kuitenkin kiva päivä, koska matkaseura oli paras ikinä.
 
Perjantaina 16.10 oli Veran viimenen päivä Ateneossa. :( Vera siis vaihtoi koulua, pois Ateneosta. Pidettiin sen kunniaksi semmonen farewell-breakfast koulun vieressä olevassa kahvilassa vaihtareiden kesken, ja koulun jälkeen käytiin vielä pizzalla.
 
 
 
 
 
 
Sunnuntaina 18.6 käytiin perheen kanssa Monterreyssä. Luulin, että oltais kierretty siellä keskustaa ja käyty kattomassa paikkoja, mutta oltiinkin vain yhessä paikassa, jossain Cintermex-nimisessä hallirakennuksessa, jossa kierrettiin tunti jossain kirjamessuilla.

 
Mutta eniten tolla reissulla ootin sitä, että pääsen näkeen mun rakasta Doria <3 Dori on siis unkarilainen vaihtari, joka oli mun kanssa samassa huoneessa siellä saapumisvalmennuksessa, ja meistä tuli tosi läheisiä vaan sen kolmen päivän aikana. Sen kirjamessukiertelyn jälkeen se tuli veljensä kanssa Cintermexin takana olevaan Fundidora-nimiseen isoon puistoon, ja oltiin siellä sitten neljästään Mirandan kanssa.

 

 
 
Muista kuulumisista vielä, että ekaa kertaa koko aikana musta tuntuu siltä et alan vihdoin päästä vähän jyvälle espanjasta. Osaan vihdoinki sanoa vähän "vaikeampiakin" lauseita, noiden perus como estásien ja muiden vastaavien lisäksi. Vielä joku kuukausi sitten tuskailin, etten ikinä opi, mutta onneks enää ei tunnu siltä. Tuntuu muutenki nyt siltä, et olisin oppinu espanjaa yhen viikon aikana enemmän ku koko viime kuussa. Oon koulussaki pyytäny kavereilta että puhuisivat mulle ensisijaisesti espanjaa. Mulla on ollu siis se ongelma, että oisin kyllä aikasemminki osannu puhua ainaki jotai pieniä juttuja, mutta mua aina ärsyttää ne ihmisten reaktiot, ku ne on silleen OOOOOH ESPAÑOL JAJJAJAJAA HOW CUTE. Nyt oon siis pyytäny et eivät tekis tolleen, niin voin paljon levollisemmin puhua heh. Tässä samalla muuten vinkki sellaisille joiden koulussa on vaihtareita, että jos se vaihtari puhuu/yrittää puhua suomea, älkää olko silleen OOI SÄÄHÄN PUHUT SUOMEA VÄHÄNKÖ SÖPÖÄ, koska se ei ainakaan rohkaise jatkamaan sitä suomen puhumista, vaikka toisin vois ehkä luulla, vaan suhtautukaa ihan normaalisti niin kuin se henkilö ois suomalainen
 
 
Ensi kertaan, Mari
 
 
PS. Vera toivottavasti sua ei haittaa ku lainasin aika paljon noita kuvia sulta :D

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

DIFFERENCES

 Kerron täällä nyt eroista mitä oon nyt näiden yli kahden (WAT?) kuukauden aikana huomannut. Nämä on siis mun omia näkemyksiä enkä voi taata et kaikilla meksikossa olleilla nämä näkemykset on samat
 
Tervehtiminen
 
Täällä tervehditään aina poskipusuilla. Se ei vieläkää oo tullu mulle täysin luonnostaan, mutta oon kyllä jo tottunu siihen. Suomessahan vaan sanotaan hei ja korkeintaan halataan jos ei oo nähty pitkään aikaan :D
 
Musiikki
 
Nää kuuntelee musiikkia _koko ajan_. Siinä missä suomalaiset nauttii myös hiljaisuudesta, täällä musiikki soi koko ajan. Sen lisäksi nää kuuntelee listahittien lisäksi myös älyttömästi perinteisestä meksikolaista musiikkia (semmosta missä kuuluu koko ajan sellanen korvia raastava trumpettitöötötys taustalla, voitte varmaan kuvitella), varsinki bileissä, ja se on musta aika ärsyttävää koska en varsinaisesti pidä kyseisestä musiikkityylistä. Se on mun mielestä sama kuin Suomessa jossain bileissä kuunneltas jotai Säkkijärven polkkaa XD


 
Liikenne
 
Liikenne täällä on ihan hullua, aluksi pelkäsin joka kerta vähän henkeni edestä ku istuin autossa. Nää ajaa ku hullut, ja kaikki tiet menee ihan älyttömän oudolla tavalla. Suojateitä ei ole, ja jos pitää kävellen mennä jonnekki ja ylittää tie, niin pitää juosta siellä autojen seassa. Ja yks asia joka ärsyttää mua ihan älyttömästi, on se että täällä on hidastustöyssyjä _KAIKKIALLA_. Tuntuu et niitä on suurin piirtein sadan metrin välein. Sen lisäksi liikennevaloissa juoksee aina jotain ihmisiä myymässä ihmisille autoihin kaikkea sanomalehdistä hedelmiin ja usein liikennevaloissa odottavien autojen edessä on jotain jonglöörejä ja tanssijoita, rahaa kerjäämässä siis. Ei ole myöskään mitenkään tavatonta ajaa täällä ilman korttia, tunnen täällä yhden 15-vuotiaan joka ite ajaa joka päivä omalla autolla kouluun.
 
Pukeutuminen
 
Ihmiset käyttää täällä aina pitkiä housuja säästä riippumatta, oli sitten 30°C. Aluks se oli tosi tukalaa, mutta nyt oon jo tottunu siihen, ja onneks kohta tulee myös vähän viileemmät ilmat. Ja tämä siis sen takia että sortseja pidetään täällä epäsoveliaina, jep. Ihmiset myös pukeutuu hieman eri tavalla, mitä en oikein osaa selittää millä tavalla mutta oon huomannu et mun oma pukeutumistyyli on vähän muuttunu täällä.

Farkut jalassa vaikka ois se 30°C... paitsi vieressäni seisova Luz on ilmeisesti rebel ja pisti mekon päälle
 
Turvallisuus
 
Saltillo on kuulemma koko Meksikon toiseksi turvallisin kaupunki. Voin siis ihan huoletta kävellä täällä yksin päiväsaikaan, mutta pimeällä en kuitenkaan lähtis yksin minnekkään hiippailemaan, mutta porukalla sekin on turvallista. Mulle ei oo siis kertaakaan sanottu että pidä varas tai mitään sellasta. Ennen täällä ei ollut niin, koska kuulemma monta vuotta sitten täällä tapahtui sellanen suuri joidenkin huumemafiajengien välinen ammuskelu, ja sillon kaikkien piti olla piti pysyä omissa kodeissaan tai kouluissaan. Mutta sitten toinen niistä jengeistä voitti ja siitä lähtien täällä on kuulemma ollu rauhallista. On Meksikossa tietysti sellasiakin kaupunkeja, jonne en uskaltais astua jalallakaan, mutta onneks semmosiin ei tarvi mennäkään :D
 
Raha
 
Täällä on käytössä Meksikon peso, ja 18-20 pesoa vastaa yhtä euroa, en nyt muista täsmälleen mut jotaki tolta väliltä.

 
Hinnat
 
Täällä on ihan älyttömän halpaa. Vaatteet on ihan tosi halpoja, ja täällä sellasten "kalliiden" vaatekauppojen hintataso on sama ku Suomessa ois jossain H&M:llä. Ruokakin on tosi halpaa, yhtenä esimerkkinä vaikka että meidän koulun kahvilassa myydään sellasia isoja hampurilaisia ja burritoja jotka on n. euron kappale. Suomessa jossain hesessä sellanen samanlainen ois ollu varmaan neljä euroo. Leffaliputkin on jotain 2-3 euroa ku Suomessa ne on korkeimmillaan jotain 13 euroa. Yks asia ainakin on kuitenkin kalliimpaa kuin Suomessa, nimittäin juhlamekot. Kun menin serkkuni Marisolin valmistujaisiin, mun piti pistää sinne sellanen juhlamekko, jonka VUOKRA maksoi 800 pesoa, eli n. 40 euroa, eikä se mekko tosiaankaan mikään superhyperlaadukas merkkituote ollu, vaan perus rätti mitä jotku Vilat tai sellaset myy.
 
Puheliaisuus
 
Yleisesti ihmiset täällä on tosi puheliaita ja kovaäänisiä. Tietysti poikkeuksia on, mutta silleen yleisesti. Jos on jonkun kanssa jossain kahdestaan niin mitään pitkiä hiljaisia hetkiä ei koskaan tule. Mutta ei nää tosiaankaan mitään Modernin perheen Glorian tapasia oo, en oo tavannu ketään sen kaltasta :D
 
Talot
 
Talot on täällä poikkeuksetta aina betonista tehty, en nähny yhtäkään puutaloa missään. Taloissa on myös aina korkeat betoniaidat joiden päällä on jotain lasinsiruja tai piikkejä. Ovien ja ikkunoiden eessä on myös aina kalterit. Useimmissa taloissa on myös kivilattia, ja tosi harvoissa taloissa on mitään kunnollista pihaa.

 
Koulu
 
Omasta koulusta oonki tehny erillisen postauksen mutta täällä on siis yksityisiä kouluja ja julkisia kouluja. Yksityisissä on yleensä aina koulupuvut ja julkisissa ei, ja on sanomattakin selvää että porukka yksityiskouluissa on aina vähän varakkaampaa. Yleensä ottaen koulut on ulkopuolelta ja pihoilta tosi hienon näkösiä, mutta sisältä ne on perustylsiä luokkahuoneita. Myös rentous riippuu siitä on koulu yksityinen vai julkinen, itse olen julkisessa koulussa ja siellä on tosi rentoa, Miranda taas on yksityiskoulussa ja ainakin sen mukaan siellä on tiukkaa ja rankkaa. Yks esimerkki mun koulun rentoudesta on se, että kun mua yhdellä espanjantunnilla väsytti ihan älyttömästi ja aloin sitten nukkua pää pulpetilla, niin se opettaja toi mulle tyynyn...



Kaverisuhteet

Yks ero mun mielestä kaverisuhteissa Suomeen on, että täällä voi ihan hyvin tyttö ja poika olla ihan parhaita kavereita, ilman että kukaan ajattelee että niiden välillä on jotain. Tyttö ja poika voi siis ihan koko ajan viettää aikaa vaan kahdestaan ja suurin piirtein kävellä käsi kädessäkin, mutta jos ne sanoo olevansa vaan kavereita niin kukaan ei ajattele että niillä on jotain juttua. Sen lisäksi ihmisillä täällä on ollu samat kaverit ihan vauvasta asti, kun Suomessa harvoin on niin. Kaikki kaverit ihmisillä on myös ihan eri ikäsiä. Miranda on hyvä esimerkki tästä, yks sen parhaista kavereista on sitä neljä vuotta vanhempi poika ja yks toinen sen parhaista kavereista on sitä kaks vuotta nuorempi tyttö

Harrastukset

Meille sanottiin lähtövalmennuksessa Suomessa, että lattareissa ihmiset ei juurikaan harrasta mitään, mutta ainakaan täällä se ei ole yhtään totta. Täällä lähes kaikki harrastaa jotain varsinkin kun se on Ateneossa ilmaista. Täällä on siis sama meininki kuin USAssa high schooleissa, että koulu järjestää kaikkia urheiluaktiviteetteja oppilaille joihin ne menee koulun jälkeen. Suosittuja harrastuksia täällä on mm. tanssi, futis, amerikkalainen futis, baseball ja koris. Itekkin käyn joka tiistai ja torstai yliopiston järjestämillä tanssitunneilla.

Uskonnollisuus

Täällä porukka on tosi uskonnollista. Kaikissa kodeissa on enkelipatsaita ja kuvia Jeesuksesta, täällä se ois tosi outoa jos joku ei usko Jumalaan. Silti tosi harva kuitenkaan käy kirkossa.

Ruoka

Täällä ruoka on just sellasta kun kaikki stereotypioissaan Meksikosta kuvittelee. Ennen tänne tuloa en uskonu et nää oikeesti söis koko ajan tacoja ja burritoja ja kaikkea muuta perinteistä meksikolaista, mutta niinhän ne tekee. Ja pakko mainita, että tortilloita nää syö koko ajan. Tortilla on nimenomaan siis se lätty, täytetty tortilla on taco, burrito tai gordita riippuen siitä miten se on taiteltu. Oisin muuten kuvitellu et ruoka ois paljon mausteisempaa mutta ihan hyvin mää oon nää ruuat kestäny. :D



Julkinen liikenne

Vois sanoa että ihmiset jotka käyttää täällä busseja on suurimmaks osaks köyhiä, koska parempituloset ja
rikkaat ihmiset liikkuu kaikkialle autolla. Bussit on myös tosi vanhoja ja rähjäsiä eikä niissä oo mitään ilmastointia. Bussit on kuulemma kuitenkin paljon turvallisempia kuin taksit, jotka täällä on myös vanhoja ja rähjäsiä. Mitään junaliikennettä Meksikossa ei oo ollenkaan.

Sunnuntait perheelle

Sunnuntait täällä on pyhitetty perheelle eikä sillon saa mennä minnekkään muualle, muuten kuin ihan poikkeustapauksissa, kuin olla perheen kanssa. Esim. mun perhe menee aina sunnuntaisin loma-asuntoon Arteagaan.

Tasa-arvo

Suomessa ja Euroopassa yleisestikin ajatellaan että mies ja nainen on ihan tasa-arvoisia, mutta täällä miehet on oikeasti vähän korkeammalla kuin naiset. Isä on ehdottomasti perheen pää ja äidit ei yleensä käy töissä vaan ovat kotiäiteinä, eli sukupuoliroolit on täällä tosi vahvat. Tosin Miranda sanoo että tämä on muuttumassa uuden sukupolven myötä, esim. kaikki sen kaveritytöt aikoo mennä opiskelemaan johonkin ammattiin eikä kukaan niistä oo suunnitellu jäävänsä vaan kotiäidiksi.

 Ruoka-ajat

Täällä ne menee ihan eri tavalla ku Suomessa. Aamulla syyään jotain hedelmiä ja muroja, joskus yhentoista aikaan aamulla syyään joku leipä, sitte joskus kolmelta on vasta eka iso lämmin ruoka. Sitte seuraavan kerran syyään joskus yheksän aikaan ja se on kans semmonen lämmin ruoka. Tähän mulla oli varmaan isoin totutteleminen, enkä oo vieläkää tottunu oikein kunnolla.

Ikärajat

Täällä kaikki ikärajat on samat kuin Suomessa, mutta niiden kanssa ei olla yhtään tarkkoja. Jos ihminen näyttää kassatyypin mielestä yli 18-vuotiaalta, ei siltä aleta mitään henkkareita kyselemään. Esim. aina jos mennään jonnekki ravintolaan Mirandan kanssa niin meille tuodaan siinä alussa tequilashotti, ilman mitään henkkareiden kyselyä koska ilmeisesti ollaan näytetty niiden tarjoilijoiden mielestä yli 18-vuotiailta :D

Vuoria kaikkialla

Täällä ei voi katsoa minnekään ilman että näkyy vuoria, ja tää on musta sika ihanaa, en ikinä kyllästy näihin maisemiin. Ja esim. Monterreyssä on ihan älyttömän siistiä se, kun kaupunginosasta A voi nähdä kaupunginosan B, vaikka se oliski jossain kymmenen
kilometrin päässä, vaan sen takia koska kaupunginosa A on B:tä matalemmalla.

Saltillo bonito <3

Ilmasto

Täällä on tietysti lämpimämpää kuin Suomessa, mutta mulle tuli aika järkytyksenä se että täällä Saltillossa voi oikeesti talvella olla asteet nollassa, mutta se johtunee siitä että tää kaupunki sijaitsee aavikolla. Mutta Monterreyssä, mikä on alle tunnin ajomatkan päässä, on täysin erilainen ilmasto, siellä on koko ajan ihan älyttömän kuuma. Mun mielestä tää Saltillon ilmasto on täysin sopiva, koska en kestäis mitään 37 asteen lämpötiloja, koska esim. Oaxacassa olevat vaihtarit on valittanut noista älyttömän kuumista säistä. Mutta oon ilmeisesti jo tottunut aika hyvin näihin lämpötiloihin, koska viime viikolla kun täällä oli aamulla jotain 15 astetta, mulla oli ihan älyttömän kylmä vaikka oli huppari päällä lol

Ötökät

En keksiny parempaa otsikkoa tälle haha. Mut siis välillä tuntuu et elän täällä täysin luonnon armoilla, koska meidän talo on välillä ihan ötököiden vallassa. Jos vahingossa jätän mun yöpöydälle jonku keksin niin kohta se on ihan täynnä muurahaisia. Kerran kun makasin sängyllä täällä mun huoneessa ja pistin valot päälle, niin huomasin että siinä mun vieressä sängyllä on torakka =)=)=)) sen lisäksi täällä mun huoneessa on lennellyt sellasia jäätävän kokosia yöperhosia ja juoksennelly myöskin kivan kokosia koppakuoriaisia. Miranda on myös kerran löytäny sen vaatekasasta ison liskon ja meidän ranchilla Arteagassa on sisätiloissakin usein skorpioneja.

Ihmisten ulkonäkö

Ihmisten ihonväri vaihtelee tummasta semmoseen kalpean vaaleaan, mutta lähes poikkeuksetta kaikilla on silti ruskeet silmät ja tummanruskeat hiukset, ja sen takia erotun ihan kunnolla joukosta, myös pituuteni puolesta, oon täällä suurinta osaa pojistakin pidempi. Mutta siis esim. mun koulussa on tuhansia oppilaita, ja oon nähny niistä ehkä neljällä muunlaiset kuin ruskeat silmät. Tästä syystä aina kun kävelen täällä yksin tai Veran kanssa autotien vieressä, saa kyllä kuulla kyllä monet auton tööttäykset ja huutelut. Täällä pohjoisessa ihmiset on tosin keskimäärin vaaleampia kuin etelässä ja siellä ihmiset tuijottikin paljon enemmän

Enkun osaaminen

Riippuu täysin siitä missä asuu ja missä koulussa on ollut. Täällä pohjosessa ihmiset on parempia kuulemma enkussa kuin etelässä, varmaan sen takia koska USAn raja on niin lähellä. Riippuu myös siitä ootko yksityisessä vai julkisessa koulussa. Yksityiskoulujen oppilaista suurin osa pystyy ainakin jotain keskustella enkuksi, mutta julkisissa kouluissa paljon vähemmän. Ateneossakin ne, jotka on sujuvia enkussa on joko ollut yksityiskoulussa aikasemmin tai sitten oppinut sitä elokuvista ja peleistä.

Deittailu

Jos poika on kiinnostunut tytöstä, se todellakin näyttää sen. Poika pyytää sitä tyttöä treffeille ja ostaa sille kukkia, ja oikeasti näyttää sen että on ihastunut/kiinnostunut, kun Suomessa voi olla niin että sille ihastuksen kohteelle ei missään nimessä saa näyttää ainakaan noin värikkäästi että on kiinnostunut. Täällä tyttö ei kuitenkaan voi pyytää poikaa ulos, että nää sukupuoliroolit näkee taas tässä. Myös montaa tyyppiä voi deittailla samaan aikaan, ihminen voi mennä vaikka joka ilta eri ihmisen kanssa treffeille, koska treffeille meno ei kuitenkaan tosiaankaan tarkoita sitä että ne henkilöt olis yhdessä. Ja treffeillä poika maksaa ehdottomasti kaiken tytölle, jos tyttö haluaa maksaa omat itse niin se tarkottaa että tyttö pitää tätä poikaa epämiellyttävänä. Ja voin tässä samassa yhteydessä mainita ettei meksikolaiset pojat oo tosiaankaan mitään uskollisinta sorttia XD

Vielä tämmösiä pieniä maininnan arvoisia asioita...

Jos tyttö kävelee jalkakäytävällä siinä autotien puolella, niin se tarkoittaa muka että se myy itseään, jep...

Ihmiset vihaa täällä Donald Trumpia, mikä tuskin on ihmekään :D

On täysin normaalia jos joku vastaankävelevä tuntematon hymyilee sulle

Täällä on ovennupit eikä kahvat, ja voin sanoa et kahvat on paljon helpompia

Ihmiset bilettää täällä _koko ajan_. On täysin normaalia mennä joka perjantai joihinki bileisiin ja yleensä vielä lauantainakin. Ja silloin kun on loma niin bileitä järjestetään joka päivä

Täällä käytetään kenkiä sisällä. Ite en kyllä ikinä oo kengät jalassa täällä kotona, mut jos meen jonnekki kylään niin sillon pidän kyllä kengät jalassa.

Tää ei varsinaisesti oo Suomen ja Meksikon ero, mutta tosi moni täällä muutta USAan työskentelemään. Moni Mirandan kavereista on muuttanu sinne sen takia et niiden vanhemmat on saanu sieltä töitä, ja muuttanut sitte vanhempien mukana. Eikä kukaan niistä tykkää asua siellä, ne kaikki oottaa et pääsis pikimmiten muuttaan takas Meksikoon.


Ja tähän lopuksi vielä hassunhauskoja kuvia

Eli ilmeeni...



... kun kaikki luulee että oon saksalainen
...kun kukaan ei osaa lausua mun nimeä oikein
...kun multa kysytään mitä sanoja osaan espanjaksi
...kun ihmiset puhuu minusta keskenään espanjaksi ja luulee etten tajua sitä
...kun ohimenevästä autosta töötätään tai huudellaan

















Tää kuva huvittaa mua niin paljon ku oon vastannu just tolleen ku joku on kysyny :DDDDDD

Jeejee

Mari