ESCUELA

Maanantaina 17.8 mulla alkoi koulu täällä Saltillossa Ateneo Fuentessa. En osannu jännittää sitä melkein yhtään, suurimmaks osaks varmasti kuitenki sen takia et tiesin et Vera tulee olemaan mun kans samassa koulussa.

Kuitenki sinä aamuna ku kouluun piti lähteä jännitti ihan älyttömästi. :D Mut ajettii sinne koululle jo puol tuntia aikasemmin ennen ku mikää tunti alko, joten seisoskelin siellä aulassa seinään nojaten yksin vaikka kuinka kauan, ja oli aika ahistavaa ku kaikki ohi menevät ihmiset tuijotti ihan silmät pyöreinä. Onneks kohta Vera, Christine ja Sherry ilmesty sinne ja lähettii yhessä ettii meiän luokkia. Sherry ja Christine on siis taiwanilaiset vaihtarit jotka on myös Ateneossa. Sitteku kello näytti että tunti alkaa nyt, kävelin mun luokan eteen ja suureksi helpotukseksi huomasin et meiän koulun viies  vaihtari, brasilialainen Lucas oli tulossa samalle tunnille mun kanssa.

Mun eka tunti oli yhteiskuntaoppia ja sen tunnin aikana se ope kysy multa jotai että mistä oon ja mikä mun nimi on, espanjaksi siis, ja tässäkin tilanteessa Lucas oli mun pelastus koska se käänsi mulle kaiken mitä se opettaja kysy multa. Kun sanoin mun nimen, opettaja katto mua ihan silmät suurina ja koko luokka alko nauraa lol. Mun nimi on näille jotenki tosi outo ja hankala lausua eikä melkein kukaan osaa sanoa sitä oikein. Ainaku sanon mun nimen, nii nää on sillee 'Mmmorii Nikola?'

Tän tunnin jälkee oli puolen tunnin tauko ja kuljeskeltii vaa ympäri kouluu tän vaihtariporukan kans, ja ihmiset suurin piirtein juoksi meidän perässä ku halus jutella meiän kans ja ottaa meiän kans kuvia :D sen jälkee mulla oli biologiaa ja jouduin taas jäämään yksin oottamaan siihen luokan eteen ja siinä yritin ahistuneena muka tuijottaa mun kännykkää josta oli oikeesti loppunu jo akku, samalla ku ympärillä kaikki ihmiset tuijottaa. Onneks mulle tultii kuitenki aina vähän väliä juttelemaan etten tuntenu oloani niin yksinäiseksi haha.

Biologian jälkeen mulla oli espanjaa, ja taiwanilainen Sherry oli siellä mun kans. Se opettaja ei ilmestyny sinne, joten kaikki vaan istui (lue: riehui) siellä tekemättä mitään. Jossain puolivälissä lähettii sieltä Sherryn kans pois ku eihän me siellä mitään tehty :D

Noh tämän jälkeen me kaikki vaihtarit mentii istumaa sinne koulun aulaan ja voi jösses ku me vedettii ihmisiä puoleensa. Alun perin istuttii siinä portailla vaa viiestää, mut ehkä vartin päästä siinä meiän ympärillä pyörii varmaa 30 ihmistä ottamassa kuvia meiän kanssa ja juttelemassa. Se oli jokseenki outoa ku jotku 14v pojat huuteli sieltä jostai muiden takaa et I love you ja toiset kyseli et onko mulla poikaystävää... koin parhaakseni sanoa että joo etten ois saanu treffikutsuja joltain kolme vuotta nuoremmilta lol.

Kaikki päivät koulussa on ollu enemmän tai vähemmän samanlaisia, mutta se on niin hassua miten rento meininki täällä oikeesti on. Kukaan ope ei kysy paikalla olijoita ja läksyjä ei tarkisteta ja mulla ei koko viime viikkona ollu ollenkaa espanjan tunteja ku se ope ei vaan ilmestyny ikinä paikalle. Ja esim. viime torstaina ekan tunnin jälkeen meiltä tultiin yhtäkkiä kysymään et hei haluutteko lähteä vuorille? En tajunnu yhtää mistä oli kyse ja sit siihe koulun eteen ilmesty joku bussi joka ajo meiät vaihtarit ja parikyt muuta meiän koululaista johonki vuoren juurelle, missä alettii sit istuttaa

puita? :D:D Suomessa tohonki ois tarvinu varmaa viikkoa aikasemmin jonku vanhempien lupalapun.

 Puita istuttamaan oujee. saatat tunnistaa mut tosta kuvasta ainoana vaaleehiuksisena. Se on muuten ihanaa ku ihan minne vaan taalla Saltillossa katsoo niin nakyy vuoria kaikkialla.

Ainii ja viime keskiviikkona mua ja Veraa haastateltii telkkarii! Meille tultii vaa yhtäkkiä sanomaan että nonii kohta tänne ilmestyy semmonen paikallis-tv:n tyyppi haastattelemaan teitä telkkariin ja oltiin ihan paineissa :D mut se meniki onneks oikeestaan ihan rennosti ku ne haastattelukysymykset oli ihan helppoja ja saatiin puhua englanniksi. En tiiä onko se haastattelu vielä tullu telkkarista, mutta en kyllä tiedä haluanko nähäkään sitä heh.

Mutta ihan yhteenvetona tuolla koulussa on tosi kivaa ja mulla on tosi rentoa ku joka päivä alkaa puol 9 ja loppuu kahelta tai yleensä vielä aikasemmin. Toi Ateneo on älyttömän hieno ja se on semmonen iha kunnon kampus jossa on kaikkia suihkulähteitä ja pensasaitoja. Se on siis julkinen koulu eikä yksityiskoulu, mut se on kuulemma yks koko Meksikon parhaimmista julkisista kouluista. Siinä koulualueella on monia eri ruokapaikkoja ja tauoilla vietetään aina aikaa niissä. Oon nyt onneks saanu muitaki kavereita sieltä ku nuo vaihtarit, vaikka niiden kanssa oon lähinnä edelleen. Oon jo vähän ehkä alkanu puhua Spanglishia, eli ensisijaisesti puhun edelleen vaan englantia mut jos tiiän jonku sanan espanjaksi niin sanon sen. :D toivon vaan että oppisin sitä nyt ihan kunnolla.

Tuo on semmonen outo paikka Ateneon pihalla, tohon ympyrän keskelle ku menee seisomaan niin kuulee oman kaikunsa, ihan sika outoa enkä yhtään tajua mistä se johtuu :D Siellä on muutenki vähän kaikkia jänniä tarinoita, esim muutama vuosi sitten ton Ateneon kirjastossa ylimmässä kerroksessa oli tulipalo ja siellä kuoli ihmisiä, ja nykyään sinne ylimpään kerrokseen ei ees saa mennä ja siitä liikkuu vaikka mitä huhuja että siellä kummittelee ja kaikkea tollasta.

Mulle ei oo ainakaa vielä tullu minkäänlaista kulttuurishokkia vaan nautin ihan täysillä elämästä täällä, enkä kyllä oikeestaa uskokkaa et mulle tulee mitään sen tapasta. En haluu koskaan lähtee täältä ja haluisin vaan että mun perhe ja kaverit Suomesta muuttais tänne nii mun ei tarvis koskaan lähtee.

Tää kuva nyt ei liity kouluun, mutta pakko mainita tästä, että kun viime lauantaina oli mun host-isän synttärit, mentiin näiden loma-asuntoon Arteagaan ja siellä lähettiin viiestään (kuvassa on meitä on neljä mut loppujen lopuks meitä oliki viis) ajelemaan tollasella mönkijällä ympäri Arteagaa. Se oli varmasti yhtä turvallista ku miltä kuulostaa ja näyttää, mutta se oli niin ihanaa ajella ympäri maaseutua vuorien ympäröimänä voi että, en ollu pitkään aikaan tuntenu niin eläväni. Tosin Arteagan keskustassa meiät pysäytti poliisi mut puhuttiin ittemme pois siitä tilanteesta heh.

Iloisin terkuin, Mari

Orientation camp ja ekat päivät

Viime päivinä on tapahtunu ihan älyttömästi kaikkea enkä mitenkään muistais kaikkea jos en kirjottais päiväkirjaa.

Viime keskiviikkona siis lennot meni ensin Helsingistä Pariisiin ja Pariisista Mexico Cityyn. Luulin että tuo väli Pariisista Meksikoon ois ollu yhtä kuin kuolema, koska se kesti 11 tuntia, mutta se oliki oikeestaan tosi kiva lentomatka. Paikat oli tosi hyvät ja kaikissa penkeissä oli näytöt joista pysty kattomaan elokuvia ja kuuntelemaan musiikkia, stuertit oli tosi ihania ja aika meni kuin siivillä lol. Lentokentältä lähettiin hotelliin Cuautlaan, joka on kahen tunnin matkan päässä Mexico Citystä ja huonekaverina mulla oli unkarilainen Dori.

Meni ihan hirveen läheltä toinen kone D:

Ekana päivänä hotellissa meillä oli vaan lähinnä sellasia tylsiä oppitunteja, joka oli mulle kyllä vähän pettymys ku luulin että lähettäis kiertelemään sitä kaupunkia ja kattomaan nähtävyyksiä, ja ne asiat niillä oppitunneilla oli muutenki sellasia et oltii käyty suurin osa niistä jutuista jo Suomessa valmennusleirillä.

Seuraavana päivänä oliki sitten onneks muutaki ku pelkkiä oppitunteja. Pelattiin pelejä ja lähettiin kiertämään Cuautlan keskustaan. Käytiin torilla ja ostettiin sieltä churroja ja jotain mehulitkua, ja oli kyllä muuten mukavaa MUTTA. Sain ensimmäistä kertaa oikeesti kokea sen kuinka ihmiset tuijottaa. Varsinki kun siellä Cuautlassa ihmiset oli tosi tummia. Meksikolaisten volunteerien mukaan se johtui kuulemma myös siitä, että olin pukeutunut erittäin "paljastavasti"(=sortsit ja toppi 30°C lämpötilassa).

churroja<3

Illalla samana päivänä joka maan piti esittää oma kansallistanssinsa, ja meitähän oli siis Argentiinasta, Suomesta, Virosta, Tanskasta, Thaimaasta, Hollannista, Norjasta, Unkarista, Ranskasta ja Saksasta. Me suomalaiset näytettiin vaan letkajenkka koska ei jaksettu harjotella mitään vaikeempaa, en ees tiiä onko se alun perin suomalainen :D
Kun kaikki oli tanssit oli tanssittu, niin seuraavaksi meksikolaiset volunteerit ohjas meiät musiikin ja tanssin saattelemana hotellin takapihalle, missä meitä odotti Paavo Pesusienen Patrik piñata. Jokainen sai mäiskiä sitä vuorollaan (paitsi mun vuoroa ei ehtiny tulla), ja sen jalkeen sinne hotellin pihalle ilmesty meitä varten El Mariachi -ryhmä. El Mariachi on siis sellainen perinteinen meksikolainen soittoryhmä, joita jokainen on varmasti nähny ainaki kuvissa, ne on siis ne jäbät joilla on sellaset valtavan kokoset kitarat ja trumpetit ja sellaset perinteiset asut ja sombrerot päässä, paitsi näillä ei ollu sombreroja. Nämä alko sitte soittaa ja kaikki alko tanssia ja tunnelma oli kyllä ihana siinä Meksikon pimenevässä illassa.

Seuraavana päivänä oliki mun synttärit oujee. Sanoin jo aamulla tästä ihmisille sillä odotuksella että mulle olis es laulettu, mutta ihmiset sano mulle hyvät synttärit ja jatko juttelemistaan. Lounaalla olin jo menettäny toivoni, koska seuraavaks lähettiin jo lentokentälle perheiden luo, mutta siinä kun syötiin niin yhtäkkiä ja alko kuulua laulua, ja huomasin että nää meksikolaiset käveli mua kohti kakun kanssa, ja ilmeeni siinä kohtaa oli varmaan aika priceless, mutta olin niin iloinen. Sitten nämä käski mun syyä siitä kakusta pala suulla ilman käsiä, ja ihmettelin että miks. No, tein sitten työtä käskettyä ja seuraavaksi mun naama olikin työnnetty siihen kakkuun, samalla kun meksikolaiset huusi et "WELCOME TO MEXICO!". Kaikki nauro ihan täysiä ja itekkin, kaikki kysy et suutuinko mut en tosiaankaan, vähän ehkä vaan olin hämmentyny. :D

Hetki ennen kuin se tapahtu...


Kohta sen jälkeen lähettiinkin bussilla Mexico Cityyn ja sieltä koneella Monterreyhin. Sen bussimatkan aikana nähtiin ihan upeita maisemia ja muutenkin oli niin kaunista, ja tuli sellainen olo että olen niin valinnut oikean maan.

Monterreyn lentokentällä mua oli perhe vastassa Bienvenidos kylttien kanssa, ja lähettiin heti ajamaan Saltilloon, käytiin matkan varrella syömässä tacoja. Se oli musta kyllä tosi hassua, että ainakun siirryttiin kaupungista toiseen piti maksaa joku tullimaksu. Kun päästiin kotiin olikin jo niin myöhä mentiin saman tien jo nukkumaan.

Seuraavana aamuna aikasin mentiin ravintolaan mun synttärien kunniaksi syömään meksikolaista ruokaa, ja oli kyl niin hyvää että huhhu. Kun oltiin aikamme syöty, niin yhtäkkiä alkaa kuulu tosi kovaa jotain meksikolaista musiikkia, ja sitten mun luokse tulee joku ravintolatyöntekijä, pistää mulle ja Mirandalle sombreron päähän ja kaikki taputtaa. Tuoki oli tosi hauskaa enkä tiiä voiko tommosta tapahtua Suomessa heh.

Sen jälkeen ollaan oltu millon missäki, näiden loma-asunnossa Arteagassa, shoppailemassa, syömässä, juhlimassa, käyty kattomassa koulua, tanssitunnilla, mutta perhe on tosi mukava ja älyttömän kivaa on ollu, eli hyvin menee täällä ja oon onnellinen.

Me Ateneo Fuenten vaihtarit päästii johonki lehtee!

<3 Mari

Farewell Party ja fiilikset

Oon nyt vaikka kuinka kauan yrittänyt keksiä jotain järkevää alotusta tälle postaukselle. Mutta en keksinyt mitään järkevää joten aloitin sen nyt näin heh. 

Eli huomenna kymmenen aikaan lähtee mun kone Helsinki-Vantaalta Pariisiin ja sieltä Mexico Cityyn. En oikein tiedä mitä pitäs ajatella, välillä mua on pelottanut ihan älyttömästi ja tuntunut siltä että perutaan koko homma, välillä oon ollu niin innoissaan et oon suunnillee kiljunu lol, mut suurimman osan ajasta mun pää vaan lyö tyhjää enkä osaa kunnolla ajatella koko juttua, niinkuin vaikka nyt. 

Tällä hetkellä oon siis vielä kotona, ja kirjotan tätä postausta omalta kotikoneelta, mutta tänään lähetään äitin kanssa jo koneella Helsinkiin. Kello on nyt 11:21 mutta silti tähänkin päivään on mahtunut kaikenlaista, meinaattiin muun muassa saada hermoromahdus kun tajuttiin, että matkalaukku painoi 30kg kun painoraja on 23kg, voi kyllä =)=)  

Viime viikkoihin on mahtunut kaikenlaista, on mm. oltu siskon häissä, käyty näkemässä Tampereella kavereita, käyty näkemässä isovanhempia, oltu "rantalomalla" Hailuodossa, ja eilen pidetty läksiäisiä.

Eilen mulla oli siis tosiaan läksiäiset, ja meitähän oli siellä parhaimmillaan yheksän ihmistä. Oli kyllä tosi kivaa (vaikka kyllähän se lopuksi meni itkuksi heh) ja kiitos kaikki jotka siellä oli ♥ Tässä nyt muutamia kuvia sieltä.

 

 

Mikkiä tulee älytön ikävä

Sitteku piti lähtä...

 

Mulle oltiin tehty aivan ihana läksiäislahja (kuvitelkaa tähän sydänsilmä emoji). Tyypit oli ostanu mulle hirveesti kaikkia mun suosikkiherkkuja (+ kauan kaipaamani minituuletin hehee) pahan päivän varalle Meksikoon. ♥

 

 

 Kiitti vielä kerran kaikista noista lahjoista ♥ Tulee niin hirvee ikävä teitä kaikkia

Niin ja tähän loppuun vielä pakko kertoa mun koulusta, eli viime postausta julkaistaessa en vielä tienny mun koulua, mutta ihan vähän aikaa vaan sen jälkeen sain sen sitte tietää mutten jaksanu kirjottaa siitä mitää erillistä postausta, joten puhumpa siitä sitten nyt.

Elikkäs tuo on nimeltään Ateneo Fuente, ja siinä on ilmeisesti samassa koulussa siis lukio ja yliopisto, mikä tarkottaa että siellä on _15 000_ oppilasta, voi kyllä (ja ei, ei tullu yhtä nollaa liikaa). Pieni ero mun n. 300 ihmisen lukioon. Mut pakko on sanoa että onhan tuo ihan älyttömän hienon näkönen, enkä malta oottaa et pääsen tonne :D Mulla ei oo mitään hajua mille luokalle meen ja mitä opiskelen tuolla mut sittenpähän se selviää.

Saludos, Mari