ESCUELA

Maanantaina 17.8 mulla alkoi koulu täällä Saltillossa Ateneo Fuentessa. En osannu jännittää sitä melkein yhtään, suurimmaks osaks varmasti kuitenki sen takia et tiesin et Vera tulee olemaan mun kans samassa koulussa.

Kuitenki sinä aamuna ku kouluun piti lähteä jännitti ihan älyttömästi. :D Mut ajettii sinne koululle jo puol tuntia aikasemmin ennen ku mikää tunti alko, joten seisoskelin siellä aulassa seinään nojaten yksin vaikka kuinka kauan, ja oli aika ahistavaa ku kaikki ohi menevät ihmiset tuijotti ihan silmät pyöreinä. Onneks kohta Vera, Christine ja Sherry ilmesty sinne ja lähettii yhessä ettii meiän luokkia. Sherry ja Christine on siis taiwanilaiset vaihtarit jotka on myös Ateneossa. Sitteku kello näytti että tunti alkaa nyt, kävelin mun luokan eteen ja suureksi helpotukseksi huomasin et meiän koulun viies  vaihtari, brasilialainen Lucas oli tulossa samalle tunnille mun kanssa.

Mun eka tunti oli yhteiskuntaoppia ja sen tunnin aikana se ope kysy multa jotai että mistä oon ja mikä mun nimi on, espanjaksi siis, ja tässäkin tilanteessa Lucas oli mun pelastus koska se käänsi mulle kaiken mitä se opettaja kysy multa. Kun sanoin mun nimen, opettaja katto mua ihan silmät suurina ja koko luokka alko nauraa lol. Mun nimi on näille jotenki tosi outo ja hankala lausua eikä melkein kukaan osaa sanoa sitä oikein. Ainaku sanon mun nimen, nii nää on sillee 'Mmmorii Nikola?'

Tän tunnin jälkee oli puolen tunnin tauko ja kuljeskeltii vaa ympäri kouluu tän vaihtariporukan kans, ja ihmiset suurin piirtein juoksi meidän perässä ku halus jutella meiän kans ja ottaa meiän kans kuvia :D sen jälkee mulla oli biologiaa ja jouduin taas jäämään yksin oottamaan siihen luokan eteen ja siinä yritin ahistuneena muka tuijottaa mun kännykkää josta oli oikeesti loppunu jo akku, samalla ku ympärillä kaikki ihmiset tuijottaa. Onneks mulle tultii kuitenki aina vähän väliä juttelemaan etten tuntenu oloani niin yksinäiseksi haha.

Biologian jälkeen mulla oli espanjaa, ja taiwanilainen Sherry oli siellä mun kans. Se opettaja ei ilmestyny sinne, joten kaikki vaan istui (lue: riehui) siellä tekemättä mitään. Jossain puolivälissä lähettii sieltä Sherryn kans pois ku eihän me siellä mitään tehty :D

Noh tämän jälkeen me kaikki vaihtarit mentii istumaa sinne koulun aulaan ja voi jösses ku me vedettii ihmisiä puoleensa. Alun perin istuttii siinä portailla vaa viiestää, mut ehkä vartin päästä siinä meiän ympärillä pyörii varmaa 30 ihmistä ottamassa kuvia meiän kanssa ja juttelemassa. Se oli jokseenki outoa ku jotku 14v pojat huuteli sieltä jostai muiden takaa et I love you ja toiset kyseli et onko mulla poikaystävää... koin parhaakseni sanoa että joo etten ois saanu treffikutsuja joltain kolme vuotta nuoremmilta lol.

Kaikki päivät koulussa on ollu enemmän tai vähemmän samanlaisia, mutta se on niin hassua miten rento meininki täällä oikeesti on. Kukaan ope ei kysy paikalla olijoita ja läksyjä ei tarkisteta ja mulla ei koko viime viikkona ollu ollenkaa espanjan tunteja ku se ope ei vaan ilmestyny ikinä paikalle. Ja esim. viime torstaina ekan tunnin jälkeen meiltä tultiin yhtäkkiä kysymään et hei haluutteko lähteä vuorille? En tajunnu yhtää mistä oli kyse ja sit siihe koulun eteen ilmesty joku bussi joka ajo meiät vaihtarit ja parikyt muuta meiän koululaista johonki vuoren juurelle, missä alettii sit istuttaa

puita? :D:D Suomessa tohonki ois tarvinu varmaa viikkoa aikasemmin jonku vanhempien lupalapun.

 Puita istuttamaan oujee. saatat tunnistaa mut tosta kuvasta ainoana vaaleehiuksisena. Se on muuten ihanaa ku ihan minne vaan taalla Saltillossa katsoo niin nakyy vuoria kaikkialla.

Ainii ja viime keskiviikkona mua ja Veraa haastateltii telkkarii! Meille tultii vaa yhtäkkiä sanomaan että nonii kohta tänne ilmestyy semmonen paikallis-tv:n tyyppi haastattelemaan teitä telkkariin ja oltiin ihan paineissa :D mut se meniki onneks oikeestaan ihan rennosti ku ne haastattelukysymykset oli ihan helppoja ja saatiin puhua englanniksi. En tiiä onko se haastattelu vielä tullu telkkarista, mutta en kyllä tiedä haluanko nähäkään sitä heh.

Mutta ihan yhteenvetona tuolla koulussa on tosi kivaa ja mulla on tosi rentoa ku joka päivä alkaa puol 9 ja loppuu kahelta tai yleensä vielä aikasemmin. Toi Ateneo on älyttömän hieno ja se on semmonen iha kunnon kampus jossa on kaikkia suihkulähteitä ja pensasaitoja. Se on siis julkinen koulu eikä yksityiskoulu, mut se on kuulemma yks koko Meksikon parhaimmista julkisista kouluista. Siinä koulualueella on monia eri ruokapaikkoja ja tauoilla vietetään aina aikaa niissä. Oon nyt onneks saanu muitaki kavereita sieltä ku nuo vaihtarit, vaikka niiden kanssa oon lähinnä edelleen. Oon jo vähän ehkä alkanu puhua Spanglishia, eli ensisijaisesti puhun edelleen vaan englantia mut jos tiiän jonku sanan espanjaksi niin sanon sen. :D toivon vaan että oppisin sitä nyt ihan kunnolla.

Tuo on semmonen outo paikka Ateneon pihalla, tohon ympyrän keskelle ku menee seisomaan niin kuulee oman kaikunsa, ihan sika outoa enkä yhtään tajua mistä se johtuu :D Siellä on muutenki vähän kaikkia jänniä tarinoita, esim muutama vuosi sitten ton Ateneon kirjastossa ylimmässä kerroksessa oli tulipalo ja siellä kuoli ihmisiä, ja nykyään sinne ylimpään kerrokseen ei ees saa mennä ja siitä liikkuu vaikka mitä huhuja että siellä kummittelee ja kaikkea tollasta.

Mulle ei oo ainakaa vielä tullu minkäänlaista kulttuurishokkia vaan nautin ihan täysillä elämästä täällä, enkä kyllä oikeestaa uskokkaa et mulle tulee mitään sen tapasta. En haluu koskaan lähtee täältä ja haluisin vaan että mun perhe ja kaverit Suomesta muuttais tänne nii mun ei tarvis koskaan lähtee.

Tää kuva nyt ei liity kouluun, mutta pakko mainita tästä, että kun viime lauantaina oli mun host-isän synttärit, mentiin näiden loma-asuntoon Arteagaan ja siellä lähettiin viiestään (kuvassa on meitä on neljä mut loppujen lopuks meitä oliki viis) ajelemaan tollasella mönkijällä ympäri Arteagaa. Se oli varmasti yhtä turvallista ku miltä kuulostaa ja näyttää, mutta se oli niin ihanaa ajella ympäri maaseutua vuorien ympäröimänä voi että, en ollu pitkään aikaan tuntenu niin eläväni. Tosin Arteagan keskustassa meiät pysäytti poliisi mut puhuttiin ittemme pois siitä tilanteesta heh.

Iloisin terkuin, Mari