YFU mid-year trip

 

 

Tervetuloa kilometripostaukseen! Täällä kerron mun viikosta YFUn vaihtarien kanssa Veracruzissa, ja tää viikko oli kyllä ehdottomasti yks koko vaihtovuoden parhaista.

 

 

Sunnuntai 31.1

 

 Matka kohti Mexico Cityä alkoi aikasin aamulla, kun Dilaran äiti vei minut, Dilaran ja Veran Monterreyn lentokentälle, siellä nähtiin kaikki Monterreyssä asuvat vaihtarit myös. Lento Mexico Cityyn kesti jotain puoltoista tuntia, ja perillä siellä ooteltiin kaikki muutkin YFU-vaihtarit sinne, ja oli kyllä tosi mukava nähdä kaikkia, vaikka tuntuikin siltä että oltais viimeksi nähty ihan vasta, kun oikeasti nähtiin toisemme viimeks yli puoli vuotta sitten.

Toi Morri on Dilaran lempinimi mulle koska kaikki meksikolaiset luulee et mun nimi kirjotetaan niin :_D

 

Lentoasemalta lähdettiin sitten taksilla hotellille päin, ja olin kyllä meidän hotellista aika positiivisesti yllättynyt, kun odotin että meillä olis vaan joku laitakaupungin hostelli, mutta se olikin sellainen hieno neljän tähden hotelli ja vielä aika lähellä keskustaa! Ja pääsin taas Dorin kanssa samaan huoneeseen.

 

Sitten lähdettiinkin Überilla illallistamaan Mexico Cityn keskustaan. Illallinen oli sellaisessa perinteisessä meksikolaisessa ravintolassa, ja oli kyllä älyttömän hyvää! Tämän jälkeen lähettiin koko ryhmän kanssa kävelemään siellä keskustassa, ja voin sanoa, että rakastuin heti tuohon kaupunkiin. En malta oottaa et pääsen sinne uuestaan 😍 Sitten mentiin takas hotellille ja nukkumaan.

Suomitytöt Mexico Citys oujee

 

Maanantai 1.2

 

Maanantaina meillä oli heti aamusta sellainen kolme tuntia kestävä oppituntimikälie, ja tuli sellainen paniikki että voi ei, eihän tää meiän koko retki ole tällaista, mutta se onneks jäikin vaan siihen yhteen kertaan, ja puhuttiin siis vain kaikkea että miten meillä yleisesti menee perheiden ynnä muun kanssa ja miten voitaisiin parantaa vielä tilannetta jos on jotain ongelmia. 

 

Sen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Veracruzia. Matka kesti kuus tuntia, mutta se meni paljon nopeemmin kun olis osannu odottaa. Maisemat oli mahtavia ja seura kans, ja olin niin innoissani kun vihdoinkin pääsin aavikolta sademetsään, ja oli niin siistiä kun huomasi että mitä enemmän maasto aleni niin sitä enemmän alkoi näyttää viidakolta.
 

Kun päästiin paikan päälle hotelliin Veracruziin, niin kaikki oli aika järkyttyneitä siitä paikasta :D se oli oikeasti keskellä viidakkoa ja eikä se siis oikeastaan ollut mikään hotelli vaan me yövyttiin sellaisissa mökeissä, vähänkuin jossain leirintäalueella, ja siellä kuului pelkästään hyönteisten sirinää. Mutta silloin olikin jo ihan pilkkopimeää niin kukaan ei nähny et kuinka ihana se paikka oikeasti oli.

 

Tiistai 2.2

Seuraavana aamuna kun aurinko sitten paistoi, päästiinkin näkemään minkä näköinen se paikka oli auringonvalossa, ja sehän olikin oikein mukava paikka ja kivat maisematkin sieltä näkyi.

Meillä oli runsaasti tollasia koirakavereita tuolla

Aamupalan jälkeen lähettiin bussilla sellaselle joelle, missä alotettiin koskenlasku. Käveltiin eka sellanen hirveä mäki alas sinne joelle ja siinä kävelyssä kesti varmaan puoli tuntia, mutta sieltä näky varmaan kauneimmat maisemat mitä oon ikinä nähny.




 Oon siis ennenki laskenu koskea, Suomessa kutosluokan leirikoulussa haha, ja voin sanoa että tuo oli kyllä tuhat kertaa siistimpää ku se. Se joen vesi oli turkoosia ja koko matkan ajan meitä ympäröi sademetsät. Matkan aikana pysähdeltiin mm. hyppimään kalliolta veteen, juomaan vesiputouksesta ja uimaan kallioluolissa. Muistan kun laskin koskea Suomessa, niin olisi ollut hirveetä jos olis joutunu sinne veteen mutta tuolla kaikki varta vasten halusi hyppiä sinne veteen ja uida.

Kalliolta hyppelyy

Tosin yhessä vaiheessa muuten putosin veteen sellasen ison ja kovavirtaisen kosken kohalla ja olin todellisuudessa siellä vedessä jotai 10sek mut se kyllä tuntui joltai kahdelta minuutilta ja oikeesti pelkäsin että kuolen haha mutta mut saatiin onneks nostettua melko nopeesti takas sinne veneeseen ja selvisin "vaan" parilla mustelmalla ja haavalla. Ja se muuten saatiin videolle! XD saa nähdä tullaanko sitä videota näkemään täällä blogissa.



Sen jälkeen kun tämä sitten loppu, olin niin surullinen koska toi koko koskenlaskujuttu oli varmaan siisteintä mitä oon koskaan elämässäni tehny.



Myöhemmin samana päivänä meillä oli sellanen vaijerillalaskeutuminen, en tiiä onko sille Suomeksi joku oikeeki sana haha mutta siis sellainen juttu, että liu'uttiin sellaisella vaijerilla valjaiden varassa päästä päähän. Se oli ihan sika siistiä, ja meninkin sen kaks kertaa.



Keskiviikko 3.2

Keskiviikkona mentiin uudestaan laskemaan koskea! 😍 reitti siis oli eri kuin edellisenä päivänä, ja totta puhuen pidin sen edellispäivän reitistä enemmän, mutta taas oli tietenkin älyttömän hauskaa ja olin niin iloinen että päästiin taas laskemaan koskea. Ja tällä kertaa en tippunut veneestä kosken kohalla haha.



Myöhemmin sinä päivänä hengailtiin vaan hotellilla ja otettiin rennosti, ja illalla oli nuotio jonka äärellä hengailtiin.

Lähes koko reissu mentiin ihan naturellina

Torstai 4.2

Aamulla lähdettiin jo ihan aikaisin sieltä hotellilta, ja kun oltiin bussissa menossa katsomaan pyramideja, niin meidän ohjaaja kuuluttikin että meillä on teille yllätys, me mennään nyt rannalle! Ja ton johdosta koko bussi alko hurrata :D bussi ajo meidät rannalle ja hengailtiin siellä jotain tunti, ja oli kyllä ihanaa nähä vihdoinkin merta, vaikka ilma olikin vähän kylmä.









Sitten mentiin katsomaan pyramideja. Nää ei siis ollu niitä maya-pyramideja vaa jotain erilaisia.




Olihan ne pyramidit ihan siistejä mut siellä paikassa oli aika ahistavaa ku kaikki krääsämyyjät tuli ihan iholle ja vaikka oiski sanonu ei kiitos tai jättäny huomioimatta niin ne jatkoi silti.

Illalla mentiin sitten kaupunkiin nimeltä Poza Rica, ja kierreltiin sitä kaupunkia joku aikaa ja sitten mentiin hotellille ja siellä nukkumaan.







Perjantai 5.2

Koko perjantai menikin sitten matkustellessa. Aamulla hotelliaamupalan jälkeen lähdettiinkin jo ajamaan kohti Mexico Cityä, ja matka kesti n. 4 tuntia, joka kyllä meni ihmeen nopeasti. Lentokentällä siellä jouduttiinkin sitten odottamaan jotain 6 tuntia, koska jos oltais vaihdettu aikasemmalle lennolle niin jokaisen olis pitäny maksaa n. 4000 pesoa (200€) Noh onneks se ei kuitenkaan mitenkään älyttömän puuduttavaa ollut koska oli kuitenkin seuraa.

Kun vihdoin päästiin Monterreyhin niin jouduttiin sieltä mennä vielä bussilla Saltilloon, ja se matka kesti 2 tuntia, joten kun päästiin koteihin niin kello oli varmaan jotai kaksi yöllä, ja oli kyllä ihanaa päästä vihdoinki nukkumaan.

--------------------------------------------------------


Kaiken kaikkiaan reissu oli mahtava ja ehdottomasti yks mun vaihtovuoden kohokohdista. Oli niin hassu huomata miten erilaista kaikki oli siellä etelässä, ihmiset oli paljon tummempia, luonto oli ihan erilainen, sää oli täysin erilainen, melkein kaikki. Tuolla tunsin että oikeasti olen _Meksikossa_, kun usein täällä Saltillossa tuntuu vaan siltä että asun jossain USAssa sijaitsevassa aavikkokaupungissa jossa ihmiset vaan puhuu espanjaa.

Nyt on myös koittanut se aika kun mun vaihtovuodesta on mennyt jo yli puolet, enkä mitenkään vaan käsitä sitä. Toisaalta kyllä tuntuu siltä niinku olisin ollu täällä jo tosi kauan, mutta toisaalta taas saapumispäivä tuntuu ihan eiliseltä. Ja muutenkin tuntuu siltä että nyt pitäisi olla joku lokakuu, ei tosiaankaan helmikuu. Jotenkin mun aikakäsitys on menny täällä ihan päälaelleen, täällä ajattelen että joku kaksi kuukautta vaikka on ihan tosi lyhyt aika kun Suomessahan se olisi kuulostanut ihan älyttömän pitkältä. Muutenkin kaikki vanhat vaihtarit sanoo, että kevät menee paljon nopeammin kuin syksy, ja sekös mua vasta pelottaakin. Tosi monena yönä oon nähny painajaista että nyt on jo pitäny palata Suomeen.

Mutta ensi kertaan!

Mari