sunnuntai 29. marraskuuta 2015

USA ja muut kuulumiset

 
 
Moikka taas!
 
Maanantaina 16. marraskuuta tuli tosiaan käytyä maassa nimeltä Estados Unidos.
 
 
Sain tietää siitä tosiaan muutaman tunnin varotusajalla, sillä Miranda tuli sunnuntai-iltana sanomaan mulle että Mari me mennään huomenna Usaan! Taisin siinä pari kertaa pomppia ilosta.

 
Lähtö olikin sitten neljältä aamulla, mikä tarkotti että mun piti herätä jo kolmelta... Matka sinne kesti neljä tuntia ja nukuin kyllä suurimman osan ajasta. Siinä rajalla mun piti mennä johonkin rakennukseen täyttämään jotain lappuja, joissa kysyttiin mm. olenko joskus harrastanut terrorismia tai yrittänyt mennä Usaan laittomasti :D En siis tarvinut mitään viisumiakaan koska jostain syystä eurooppalaiset, jos menevät Meksikosta Usaan ei sitä tarvi.



 
 
 
Kun raja oli yritetty niin tuli vähän sellainen olo että ollaanko sitä nyt Meksikossa vai Usassa, kun Usan lippuja kyllä näkyi kaikkialla (well duh), mutta kaikkialla kaikki luki espanjaksi. Ensin mentiin Walmartiin ja se ei kyllä mitenkään elämää suurempi kokemus mulle ollu ku Saltillossakin olen käynyt Walmartissa lol. Huomasin muuten heti kun raja oli ylitetty että Usan puolella oli jotenkin helpompi hengittää

Huomatkaa Usan liput (ja mun ja Mirandan pituusero...)
 
Sen jälkeen mentiin sellaseen isoon hienoon ostoskeskukseen, ja siellä saatiin Mirandan kans kierrellä ihan vapaasti, ja se oli niin mahtavaa kun siellä oli kaikki perus Forever 21, Victorias Secret, Rue21, Hollister, Aeropostale yms.


 
Sitten joskus kuuden aikaan lähettiin takas Meksikoa päin, ja voi elämä sitä ruuhkaa...Tällä kertaa meni semmoseen puolen kilometrin väliin kaks tuntia kun jonotettiin siihen rajatarkastukseen tai miksi sitä ikinä sanotaankaan. Ruuhkan takia oltiin kotona vasta joskus yheltä yöllä, mikä tarkotti että olin ollu hereillä yli 22 tuntia, joten oli kyllä ihanaa päästä nukkumaan sen jälkeen.
 
 
Kaiken kaikkiaan oli kiva reissu, mutta ei se mitenkään elämää mullistava kokemus ollu vaikka oltiinki omg usassa. Yks asia joka vähän harmitti, oli että sielläkin ihmiset puhu lähes yksinomaan espanjaa. Ennen sinne menoa aattelin et jee vihdoinkin ymmärrän mitä ihmiset puhuu, mut kuulin siellä enkkua ehkä 3-4 kertaa. Ei sillä etten yhtään osais espanjaa, mutta enkku on mulle edelleen paljon helpompaa.

Tässä viime viimeaikaisia kuvia

Party tiiiiime (con Miranda y Luz)


Cumpleaños de Luz

Cumpleaños de Christine
Cumpleaños de Sherry (ja taustalla kantapaikkamme koulussa, El Danes)
 
Mulla on tällä hetkellä joku pienimuotoinen shokki menossa, koska olen tajunnut että ihan oikeesti pian on mennyt puolet tästä vaihtovuodesta (ei siis kulttuurishokki, en mää semmosiin oo jaksanu tuhlata aikaa). Sellanen joka ei koskaan oo ollu vaihossa ei voi käsittää miten nopeesti tää aika menee täällä. Tuntuu että oisin ollu täällä ehkä kuukauden, ei tosiaankaan neljä kuukautta. Suomessa ollessa aina kun tuli viikonloppu, aatteli vaan et jes vihdoin, mut täällä vaan mietin et jaa, taas se on viikonloppu. Näin myös painajaista viime viikolla, että oli jo heinäkuu ja mun piti mennä kotiin, mutta kun heräsin niin helpotukseks tajusin, että onkin "vasta" marraskuu XD mulla ei oo siis "vieläkään" ollu mitää ylitsepääsemätöntä koti-ikävää, sanotaanko että tähän mennessä pahin koti-ikävä oli sillon ihanihan alussa, sillon samana päivänä ku oltiin saavuttu Meksikoon
 
 
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, heippodei
 
Mari

maanantai 2. marraskuuta 2015

The best Halloween

 
 
Hola por todos! Tässä postauksessa kerron elämäni parhaasta Halloweenista (noh mikäs juhlapäivä täällä ei ois ollu mulle elämäni paras). Halloween täällä Meksikossa on suurin piirtein yhtä kova juttu kuin naapurimaassa USAssa, ja täälläkin pienet lapset käy trick-or-treat -kierroksilla ja monet koristelee pihansa Halloween-krääsällä.


Perjantaina ennenku lähettiin juhliin, Sherry, Christine ja Vera tuli meille ensin valmistautumaan. Mulla oli tommonen Batman (tai Batgirl) asu, ja tykkäsin kyl tosi paljon hahaa.



Vähän ennenku lähettiin niin myös Dori tuli veljensä kanssa meille <3 Dori on siis mun unkarilainen kaveri, josta oon puhunu aiemmissakin postauksissa. Ne oli Monterreystä asti mukaan noihin bileisiin ja olin niin iloinen siitä.






Sitte mentiin kaikki samalla kyydillä sinne juhliin, ja niiden nimi oli siis Halloween By Downtown, joka oli kyllä aika sopivaa koska se kasino, jossa ne bileet oli, oli juurikin keskustassa. Siellä sitten tavattiin Maria ja Lucas (meidän brasilialaiset), ja jouduttiin jonottaan ulkona tosi kauan, ja jono oli ihan hirveä, koska siellä oli siis tuhat ihmistä.


minä, Dori, Vera, Sherry, Christine, Maria, Lucas ja Jorge




Kun vihdoin päästiin sisälle, huomattiin että se paikka oli sisältä semmonen kunnon fancy, et siellä oli kaikki marmorilattiat ja kattokruunut ja se näytti ihan joltain presidentinlinnalta, mutta ne bileet oli siis sen paikan yläkerrassa, ja siellä oli sit ihan kunnon tanssilattiat ja DJ:t. Ja oli kyllä ihan mahtava ilta, ei oo ollu noin hauskaa sitten Dimitri-konsertin jälkeen. Oli mahtava seura ja hyvää musiikkia ja huippu tunnelma, ja loppui kyllä aivan liian lyhyeen. Ja oli muuten hassu huomata, että joillain ihmisillä siellä ei ollut mitään asua vaan olivat pistäneet pelkästään biletysvaatteet päälle, ja toisilla taas oli ihan älyttömän hienot tai pelottavat ja mielikuvitukselliset asut.







Moni on muuten kysynyt, että mikä se on se joku Dia de los Muertos mitä siellä Meksikossa vietetään, ja onko se sama kuin Halloween. Se on siis vähänkuin Suomessa pyhäinpäivä, eikä sillä ole mitään tekemistä Halloweenin kanssa, vaikka ovatkin sattumalta osuneet melkein samaan aikaan. Silloin ihmiset rakentaa koteihinsa alttareita, joihin pistää kaikkia kuolleen läheisen lempiasioita. En hirveesti kyllä tiedä tästä, koska mun oma perhe täällä ei mitenkään erityisemmin sitä vietä, mutta yleisesti ottaen se on täällä tosi iso juttu. Mutta voin sanoa että pääkalloja täällä näkyy kaikkialla (ei siis oikeita haha) ja monia ihmisiä oon nähny Kuolleiden päivän tyypillisessä meikissä, josta voit nähä esimerkin alla. Ja ne liittyy siis nimenomaan tähän Kuolleiden päivään.





Mutta siinä kaikki ja tällä kertaa oli tämmönen lyhyempi postaus, hasta luego!


Mari



Ainiin, en sitten joka kerta välttämättä ilmoita mun Instassa uusista postauksista, että täällä saa muutenkin käydä kattomassa onko jotain uutta tullu jos haluaa :D