Viime päivinä on tapahtunu ihan älyttömästi kaikkea enkä mitenkään muistais kaikkea jos en kirjottais päiväkirjaa.
Viime keskiviikkona siis lennot meni ensin Helsingistä Pariisiin ja Pariisista Mexico Cityyn. Luulin että tuo väli Pariisista Meksikoon ois ollu yhtä kuin kuolema, koska se kesti 11 tuntia, mutta se oliki oikeestaan tosi kiva lentomatka. Paikat oli tosi hyvät ja kaikissa penkeissä oli näytöt joista pysty kattomaan elokuvia ja kuuntelemaan musiikkia, stuertit oli tosi ihania ja aika meni kuin siivillä lol. Lentokentältä lähettiin hotelliin Cuautlaan, joka on kahen tunnin matkan päässä Mexico Citystä ja huonekaverina mulla oli unkarilainen Dori.
Meni ihan hirveen läheltä toinen kone D:
Ekana päivänä hotellissa meillä oli vaan lähinnä sellasia tylsiä oppitunteja, joka oli mulle kyllä vähän pettymys ku luulin että lähettäis kiertelemään sitä kaupunkia ja kattomaan nähtävyyksiä, ja ne asiat niillä oppitunneilla oli muutenki sellasia et oltii käyty suurin osa niistä jutuista jo Suomessa valmennusleirillä.
Seuraavana päivänä oliki sitten onneks muutaki ku pelkkiä oppitunteja. Pelattiin pelejä ja lähettiin kiertämään Cuautlan keskustaan. Käytiin torilla ja ostettiin sieltä churroja ja jotain mehulitkua, ja oli kyllä muuten mukavaa MUTTA. Sain ensimmäistä kertaa oikeesti kokea sen kuinka ihmiset tuijottaa. Varsinki kun siellä Cuautlassa ihmiset oli tosi tummia. Meksikolaisten volunteerien mukaan se johtui kuulemma myös siitä, että olin pukeutunut erittäin "paljastavasti"(=sortsit ja toppi 30°C lämpötilassa).
churroja<3
Illalla samana päivänä joka maan piti esittää oma kansallistanssinsa, ja meitähän oli siis Argentiinasta, Suomesta, Virosta, Tanskasta, Thaimaasta, Hollannista, Norjasta, Unkarista, Ranskasta ja Saksasta. Me suomalaiset näytettiin vaan letkajenkka koska ei jaksettu harjotella mitään vaikeempaa, en ees tiiä onko se alun perin suomalainen :D
Kun kaikki oli tanssit oli tanssittu, niin seuraavaksi meksikolaiset volunteerit ohjas meiät musiikin ja tanssin saattelemana hotellin takapihalle, missä meitä odotti Paavo Pesusienen Patrik piñata. Jokainen sai mäiskiä sitä vuorollaan (paitsi mun vuoroa ei ehtiny tulla), ja sen jalkeen sinne hotellin pihalle ilmesty meitä varten El Mariachi -ryhmä. El Mariachi on siis sellainen perinteinen meksikolainen soittoryhmä, joita jokainen on varmasti nähny ainaki kuvissa, ne on siis ne jäbät joilla on sellaset valtavan kokoset kitarat ja trumpetit ja sellaset perinteiset asut ja sombrerot päässä, paitsi näillä ei ollu sombreroja. Nämä alko sitte soittaa ja kaikki alko tanssia ja tunnelma oli kyllä ihana siinä Meksikon pimenevässä illassa.
Seuraavana päivänä oliki mun synttärit oujee. Sanoin jo aamulla tästä ihmisille sillä odotuksella että mulle olis es laulettu, mutta ihmiset sano mulle hyvät synttärit ja jatko juttelemistaan. Lounaalla olin jo menettäny toivoni, koska seuraavaks lähettiin jo lentokentälle perheiden luo, mutta siinä kun syötiin niin yhtäkkiä ja alko kuulua laulua, ja huomasin että nää meksikolaiset käveli mua kohti kakun kanssa, ja ilmeeni siinä kohtaa oli varmaan aika priceless, mutta olin niin iloinen. Sitten nämä käski mun syyä siitä kakusta pala suulla ilman käsiä, ja ihmettelin että miks. No, tein sitten työtä käskettyä ja seuraavaksi mun naama olikin työnnetty siihen kakkuun, samalla kun meksikolaiset huusi et "WELCOME TO MEXICO!". Kaikki nauro ihan täysiä ja itekkin, kaikki kysy et suutuinko mut en tosiaankaan, vähän ehkä vaan olin hämmentyny. :D
Kohta sen jälkeen lähettiinkin bussilla Mexico Cityyn ja sieltä koneella Monterreyhin. Sen bussimatkan aikana nähtiin ihan upeita maisemia ja muutenkin oli niin kaunista, ja tuli sellainen olo että olen niin valinnut oikean maan.
Monterreyn lentokentällä mua oli perhe vastassa Bienvenidos kylttien kanssa, ja lähettiin heti ajamaan Saltilloon, käytiin matkan varrella syömässä tacoja. Se oli musta kyllä tosi hassua, että ainakun siirryttiin kaupungista toiseen piti maksaa joku tullimaksu. Kun päästiin kotiin olikin jo niin myöhä mentiin saman tien jo nukkumaan.
Seuraavana aamuna aikasin mentiin ravintolaan mun synttärien kunniaksi syömään meksikolaista ruokaa, ja oli kyl niin hyvää että huhhu. Kun oltiin aikamme syöty, niin yhtäkkiä alkaa kuulu tosi kovaa jotain meksikolaista musiikkia, ja sitten mun luokse tulee joku ravintolatyöntekijä, pistää mulle ja Mirandalle sombreron päähän ja kaikki taputtaa. Tuoki oli tosi hauskaa enkä tiiä voiko tommosta tapahtua Suomessa heh.
Sen jälkeen ollaan oltu millon missäki, näiden loma-asunnossa Arteagassa, shoppailemassa, syömässä, juhlimassa, käyty kattomassa koulua, tanssitunnilla, mutta perhe on tosi mukava ja älyttömän kivaa on ollu, eli hyvin menee täällä ja oon onnellinen.
Me Ateneo Fuenten vaihtarit päästii johonki lehtee!
<3 Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti